Allaoleva teksti on julkaistu Uljaan numerossa 4/2009 puheenjohtajan palstana.

Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategia valmistui tammikuussa. Opetusministeri on väläytellyt ideaa korkeakoulututkintoihin sisältyvästä pakollisesta kansainvälistymisosiosta. Liikkuvuus on päivän sana.

Kansainvälistyminen ja liikkuvuuden lisääminen ovat pelkästään hyviä asioita; on vaikeaa saada uusia näkökulmia, jos ei koskaan irtaudu tutusta ja turvallisesta. Keskustelussa pyörineiden ajatusten suunta on loistava, mutta pakkokeinojen käyttö kansainvälisyyteen kannustamisessa on radikaalia.

Vaikka halua olisi, kaikilla ei ole mahdollisuutta lähteä vaihtoon: on perhettä tai vakituinen työpaikka. Valitettavan monet jättävät vaihto-opiskelun väliin siksi, että se venyttää valmistumista. Joitakin kansainvälistyminen ei vain yksinkertaisesti kiinnosta. Ei kai ketään voi ulkomaille väkisinkään viedä?

Pakollisen vaihto-opiskelun sijaan kannattaisi panostaa kansainvälisyyskasvatukseen kotimaassa. Esimerkiksi kv-tuutorointi on loistava tapa tutustua uusiin ihmisiin ja vieraisiin kulttuureihin. Erilaiset kieli- ja kulttuuriopinnot kehittävät kansainvälisyyttä, tai antavat vähintäänkin hyvät edellytykset sille. Nykyään on myös tarjolla jos jonkinlaisia sivuainekokonaisuuksia niin Eurooppaan, Venäjään kuin Aasiaan liittyen. On erikoista, että tällaisia asioita ei useinkaan lasketa aidosti kansainväliseksi toiminnaksi.

Liikkuvuus tuntuukin nousseen lähes itseisarvolliseen asemaan. Jos ulkomaat eivät ole vaihtoehto, hyviä kanavia löytyy myös Suomen rajojen sisältä. Kesäyliopistot tarjoavat opintoja muista yliopistoista varsin kohtuulliseen hintaan ja joo-opintojen suorittaminen on kotimaista liikkuvuutta parhaimmillaan. Onhan sekin jonkinasteista vaihto-opiskelua.

Onneksi on niitäkin opiskelijoita, joita vaihto-opiskelu ja kansainvälisyys todella kiinnostavat. Nämä opiskelijat lähtevät vaihtoon oma-aloitteisesti, eivätkä välitä, vaikka joutuisivat uhraamaan sen takia jotain muuta tärkeää. He kiertävät vaihtokohteesta toiseen, ja ovat ylpeitä ulkomailla tehdyistä opinnoista ja matkalla saamistaan kokemuksista. Kaikkein innokkaimmat suorittavat koko tutkintonsa Suomen ulkopuolella. Vaihtelu virkistää, ja nämä ihmiset tietävät sen.

Kyllä minäkin haluaisin joskus vaihtoon, tai oikeastaan työharjoitteluun ulkomaille. Ihannekohde on ollut tiedossa, niin työpaikan kuin kohdekaupungin osalta, kauan ennen opiskelupaikan saantia. Maailma, täältä tullaan!

Heti, kun muilta kiireiltäni ehdin.