Alla itsenäisyyspäivän puhe, jonka puheenjohtaja Sonja Miettinen piti Kuopion torilla KYY:n itsenäisyyspäivän soihtukulkueen päätteeksi.

Hyvät kuulijat,

Itsenäisyyspäivä on minulle hyvin läheinen juhlapäivä, ja siihen on aina liittynyt tarkkoja perinteitä. Itsenäisyyspäivä oli niitä päiviä, kun isä lähti aamulla töihin ennen kuin kukaan muu oli herännyt, ja tuli kotiin, kun me muut jo nukuimme. Partiolaisten adventtikalenterista aukesi aina Suomen lipun kuva, niin tänäkin aamuna. Iltapäivällä osallistuimme partiolippukuntani soihtukulkueeseen, minä kulkueessa ja muut yleisössä. Pian olikin jo ilta, jota vietettiin linnan juhlien ja yhdessäolon merkeissä.

Uskoisin, että monen suomalaisperheen itsenäisyyspäivä on hyvin samankaltainen. Itsenäisyys on nykyään niin selvä asia, että monesti unohtuu, mitä sen eteen on jouduttu tekemään. Itsenäisyydestä on maksettu raskas hinta: kymmeniä tuhansia ihmishenkiä, isoja maa-alueita ja kalliita sotakorvauksia. Uhraus kuitenkin kannatti tehdä. Vaikeiden sotien jälkeen Suomi säilytti itsenäisyytensä. Me kaikki olemme saaneet syntyä ja kasvaa vapaassa maassa.

70 vuotta sitten itsenäisyyspäivää vietettiin hyvin erilaisissa tunnelmissa. Talvisota oli juuri alkanut. Juhla oli siitä päivästä kaukana, kun miehet taistelivat henkensä kaupalla isänmaan puolesta. Itsenäisyyspäivä saattoi antaa entistä enemmän taistelutahtoa sotaan, mutta juhlamielellä kukaan ei varmasti ollut.

Talvisodasta selvittiin suomalaisella sisulla ja hyvällä yhteishengellä. Suomalaisten horjumaton puolustustahto takasi rauhan varsin nopeasti, mutta epävarmuus jäi. Ei mennyt pitkään, kun Neuvostoliitto hyökkäsi taas. Seuraavaa sotaa taisteltiin vuosia.

Me emme koskaan voi käsittää tuon ajan julmuutta, vaikka kuinka yrittäisimme. Minun, pullamössösukupolven edustajan, käsitykseni sodasta rajoittuu tarinoihin, kirjoihin ja elokuviin, koulun historian tunteihin ja museovierailuihin. Minulle sota on kranaatinsirpaleita papan ihon alla, Lotta Svärd –astioita isotädin vitriinikaapissa ja venäläisten lentokonebunkkereita kummisedän takapihan metsissä. Sota on ukin muistelmia siitä, kuinka hevonen kuoli hänen silmiensä edessä hänen ajettuaan hevosvaunuilla miinaan ja mummon joka jouluinen alakulo, hänen muistellessaan erästä lapsuutensa joulua, jolloin sotilaat kiersivät ovelta ovelle, käskien heitä jättämään kotinsa ja lähtemään evakkoon jo kolmatta kertaa hänen elämänsä aikana. On vaikeaa ymmärtää, että joku on joutunut elämään tuollaista kauheutta, kun oma elämä on ollut niin helppoa.

Sotien kantavana voimana oli tuore Sillanpään marssilaulu. Se antoi miehille ennennäkemätöntä taisteluhenkeä ja loi uskoa kotirintamalla odottaville. ”Niin kauan teillä on suojattu lies, kun on pystyssä ykskin mies!”. Tämä lupaus piti. Näitä arvostettuja miehiä on pystyssä vielä 60 000, mutta nykyään heitä kutsutaan sotaveteraaneiksi. He eivät enää ole miehiä, he ovat sankareita. Heille saamme olla kiitollisia siitä kaikesta, mitä meillä nyt on. Itsenäisyys antaa mahdollisuuden turvalliseen ja oikeudenmukaiseen elämään joka päivä. Se ei ole pelkkä juhla, jota vietetään kerran vuodessa. Vaikka emme voi ymmärtää, emme myöskään saa unohtaa.

Alla oleva teksti lähetettiin eilen iltapäivällä Savon Sanomien mielipidepalstalle, tarkkaile lehteäsi!

Viime aikoina mediassa runsaasti keskustelua herättänyt mediamaksu ei saa Kuopion yliopiston ylioppilaskunnan (KYY) kannatusta. Kun opiskelija on nykyään voinut valita tv-maksun maksamisen tai televisiosta luopumisen väliltä, jatkossa jokainen opiskelija joutuisi automaattisesti maksamaan korkean mediamaksun. Sen lisäksi, että mediamaksu on äärimmäisen suuri opiskelijan tuloihin nähden, siinä on huonoja puolia monesta näkökulmasta.

Esityksen mukaan mediamaksu perittäisiin niin, että jokainen on maksuvelvollinen vain yhdessä osoitteessa. Näin ollen esimerkiksi opiskelija, joka on kirjoilla vanhempiensa asunnossa, ei ole maksuvelvollinen opiskelija-asunnossaan. KYY näkee tämän huonona niin opiskelijan kuin opiskelukaupungin kannalta.

Ehdotettu mediamaksu kannustaa opiskelijoita pitämään kirjansa vanhempien luona, jolloin opiskelukaupunki menettää yhden virallisen asukkaan ja tämän verotulot. Tässä tapauksessa Kuopioon muualta tullut opiskelija menettäisi puolestaan oikeuden mm. opiskelijahintaiseen bussikorttiin. Tällainen tilanne ei ole toivottava eikä tarkoituksenmukainen - sekä kaupunki että opiskelija häviävät.

Toisena ongelmana voidaan nähdä opiskelijoiden soluasuntoihin osoitettava mediamaksu. Opiskelija-asunnossaan kirjoilla olevien opiskelijoiden tulisi yhdessä vastata asunnon mediamaksun hoitamisesta, mutta käytännössä laskun jakaminen mahdollisesti tuntemattomien kämppäkavereiden kesken voi olla hyvinkin vaikeaa. Vaarana on koko asuntokunnan maksun kasaantuminen yhden soluasunnossa asuvan opiskelijan kontolle, jos muut karttavat velvollisuuttaan osallistua maksun maksamiseen. On mahdollista, että kovin nopeasti syntyy lisää maksuhäiriömerkintöjä jo ennestään tiukassa taloudellisessa tilanteessa eläville opiskelijoille.

KYY toivoo kyseisten asioiden huomioimista mediamaksun jatkovalmistelussa. Ylioppilaskunta pyrkii aktiivisesti ja yhdessä mm. Kuopion kaupungin kanssa luomaan Kuopiosta houkuttelevampaa opiskelijakaupunkia - paikkaa, johon jäädään töihin ja asumaan myös opiskelujen jälkeen. Jokaisella Kuopiolaisella on mahdollisuus ottaa kantaa kaupungin ja sen nuorten viihtyvyyteen näin merkittävässä asiassa. Opiskelijat tuovat iloa ja elämää opiskelukaupunkiinsa, ja he ovat tärkeä osa kaupunkia ja sen asukasryhmiä. Mediamaksun kaltaisten asioiden ei tulisi rajoittaa tätä suhdetta.

Allaoleva teksti on julkaistu Uljaan numerossa 4/2009 puheenjohtajan palstana.

Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategia valmistui tammikuussa. Opetusministeri on väläytellyt ideaa korkeakoulututkintoihin sisältyvästä pakollisesta kansainvälistymisosiosta. Liikkuvuus on päivän sana.

Kansainvälistyminen ja liikkuvuuden lisääminen ovat pelkästään hyviä asioita; on vaikeaa saada uusia näkökulmia, jos ei koskaan irtaudu tutusta ja turvallisesta. Keskustelussa pyörineiden ajatusten suunta on loistava, mutta pakkokeinojen käyttö kansainvälisyyteen kannustamisessa on radikaalia.

Vaikka halua olisi, kaikilla ei ole mahdollisuutta lähteä vaihtoon: on perhettä tai vakituinen työpaikka. Valitettavan monet jättävät vaihto-opiskelun väliin siksi, että se venyttää valmistumista. Joitakin kansainvälistyminen ei vain yksinkertaisesti kiinnosta. Ei kai ketään voi ulkomaille väkisinkään viedä?

Pakollisen vaihto-opiskelun sijaan kannattaisi panostaa kansainvälisyyskasvatukseen kotimaassa. Esimerkiksi kv-tuutorointi on loistava tapa tutustua uusiin ihmisiin ja vieraisiin kulttuureihin. Erilaiset kieli- ja kulttuuriopinnot kehittävät kansainvälisyyttä, tai antavat vähintäänkin hyvät edellytykset sille. Nykyään on myös tarjolla jos jonkinlaisia sivuainekokonaisuuksia niin Eurooppaan, Venäjään kuin Aasiaan liittyen. On erikoista, että tällaisia asioita ei useinkaan lasketa aidosti kansainväliseksi toiminnaksi.

Liikkuvuus tuntuukin nousseen lähes itseisarvolliseen asemaan. Jos ulkomaat eivät ole vaihtoehto, hyviä kanavia löytyy myös Suomen rajojen sisältä. Kesäyliopistot tarjoavat opintoja muista yliopistoista varsin kohtuulliseen hintaan ja joo-opintojen suorittaminen on kotimaista liikkuvuutta parhaimmillaan. Onhan sekin jonkinasteista vaihto-opiskelua.

Onneksi on niitäkin opiskelijoita, joita vaihto-opiskelu ja kansainvälisyys todella kiinnostavat. Nämä opiskelijat lähtevät vaihtoon oma-aloitteisesti, eivätkä välitä, vaikka joutuisivat uhraamaan sen takia jotain muuta tärkeää. He kiertävät vaihtokohteesta toiseen, ja ovat ylpeitä ulkomailla tehdyistä opinnoista ja matkalla saamistaan kokemuksista. Kaikkein innokkaimmat suorittavat koko tutkintonsa Suomen ulkopuolella. Vaihtelu virkistää, ja nämä ihmiset tietävät sen.

Kyllä minäkin haluaisin joskus vaihtoon, tai oikeastaan työharjoitteluun ulkomaille. Ihannekohde on ollut tiedossa, niin työpaikan kuin kohdekaupungin osalta, kauan ennen opiskelupaikan saantia. Maailma, täältä tullaan!

Heti, kun muilta kiireiltäni ehdin.

Uutta yliopistolakia on valmisteltu yhteistyössä sitä koskettavien tahojen, kuten SYL:n, kanssa jo useita vuosia. Nyt kun aletaan olla jo kalkkiviivoilla ja hallitus toi valmiin esityksen eduskuntaan tapahtui jotain jota ei ehkä osattu odottaa. Lakiesitystä nousi vastustamaan erinäisillä nimillä toimivia verkostoja, onpa jopa mukavasti ylioppilasliikkeen kanssa rimmaavaa yliopistoliikettä käytetty.

Lakiuudistuksen ympärillä käyty keskustelu on ollut laajalti värikästä ja värittynyttä. Yleisimpä argumentteja ovat olleet mm: “yritykset rahoittavat vain mediaseksikkäitä aloja”, “yliopiston hallitukseen tulee enemmistö elinkeinoelämälle” ja “opiskelijan asema tulee heikkenemään”. Yhteinen nimittäjä näiden kommenttien antajilla on yleensä myös “en ole kyllä itse lukenut lakiesitystä, mutta” tai “en ole täysin perehtynyt asiaan, mutta”. Asiasta tuntuu olevan liikkeellä enemmän tornihuhuja kuin laki sallii ja poliisi hyväksi katsoo.

Nykyään yliopistojen rahoituksesta noin 2/3 tulee opetusministeriön perusrahoituksena ja loput ns. täydentävästä rahoituksesta. Kotimaisten yritysten osuus kokonaispotista oli noin 5 % ja ulkomaisen rahoituksen (pl. EU-rahoitus) noin 1%¹, eli mistään varsin valtavasta ohjailevasta voimasta ei voida puhua. Perusrahoituksen määrää uudistuksessa ei olla laskemassa, sensijaan se sidotaan yliopistoindeksiin, joka tuo uutena asiana perusrahoitukseen indeksikorotukset.

Mitä tulee uusien yliopistojen hallintoon, on uusi laki siltä osin ns. puitelaki, eli se jättää yliopistoille itselleen nykyistä huomattavasti suuremman vallan järjestää hallintonsa itse parhaaksi katsomallaan tavalla. Tämän vuoksi hallintojohtosäännön kanssa tulee olla tarkkana. ISYY:n hallintojohtosääntöä valmistelevassa työryhmässä on opiskelijaedustus, ja vaikka nykyinen versio on tietyiltä osin aika kaukana tavoitteista niin suunta on oikea.

Itä-suomen yliopistolle on nimetty myös kollegio, kollegio on nimetty nykyisten yliopistojen hallitusten keskuudesta². Tämän kollegion tarkoituksena on kevään ja kesän aikana etsiä ne kaksitoista (12) nimeä, jotka muodostavat Itä-suomen yliopiston ensimmäisen hallituksen syksyllä.

Hallituksessahan tulee siis olemaan kuusi (6) ulkopuolista³, kaksi (2) professorikunnan, kaksi (2) muuta opetus- ja tutkimushenkilöstöä ja muuta henkilöstöä ja kaksi (2) opiskelijaa. Sisäisten ryhmien kesken toinen edustaja tulee Joensuusta ja toinen Kuopiosta. Yliopiston hallituksessa ja johtoryhmässä on käyty jo keskusteluita minkälaisia jäseniä me uuteen hallitukseemme haluamme, mutta loppuvaiheessa kokoonpano on täysin kollegion käsissä. Hallituksessa ei siis tule olemaan enemmistöä elinkeinoelämällä, ja ulkopuoliset jäsenet valitsemme me itse.

1. KOTA, 2007 (pdf) [↩]
2. KY:n ja JOY:n hallitusten 10.3.2009 hyväksymän siirtymäkausisopimuksen mukaan “Ensimmäinen yliopistokollegio valitaan nykyisten yliopistojen hallitusten varsinaisista ja varajäsenistä (poislukien rehtorit). Molempien hallitusten ao. ryhmät tekevät esityksen omista edustajistaan kollegion jäseniksi.” [↩]
3. Siirtymäkausisopimus: “Yliopistoyhteisön ulkopuoliset 6 hallituksen jäsentä edustavat monipuolisesti yhteiskuntaelämää ja yliopiston toimialaan kuuluvien tieteiden korekeatasoista ja laaja-alaista asiantuntemusta“ [↩]

Allaoleva teksti on julkaistu Uljaan numerossa 2/2009 puheenjohtajan palstana.

Elämme historiallisia aikoja. Koulutuspoliitikkoja viime vuodet puhuttanut korkeakoulujen rakenteellinen kehittäminen alkaa saada muotojaan – uusi yliopistolaki, uusi yliopisto ja siinä sivussa uusi ylioppilaskunta. Jopa pidempään mukana olleilla on välistä vaikea pysyä kartalla tässä muutosten sumassa, aina välillä huomaa pysähtyvänsä miettimään tuleeko joku muutos laista vai mistä. Toisaalta on myös jännittävää seurata pitkän suunnittelu- ja valmisteluprosessin konkretisoitumista pala palalta.

Uuden yliopistolain ja Itä-Suomen yliopiston rinnalla on rakennettu myös entistä upeampaa ylioppilaskuntaa. ISYY on jälleen kerran osoittanut miten ennakkoluulottomalla ja avoimella asenteella voidaan saavuttaa lähes mahdottomalta tuntuvia asioita. Viime vuoden maaliskuussa pidettiin ISYY-hankkeen työryhmien yhteinen aloitusseminaari Joensuussa, ja kuluneen vuoden aikana on päästy tilanteeseen, jossa vaalit ovat ovella ja yhteinen ylioppilaslehti on jo toisessa numerossaan. Olen erittäin iloinen, että avoimessa valmistelussa on voitu kartoittaa parhaita käytäntöjä molemmista ylioppilaskunnista ja valita uudelle ylioppilaskunnalle parhaat mahdolliset käytänteet ilman kiintiöintiä tai yliopistojen yhdistymisen aikana useita kertoja vastaan tullutta meille-teille – ongelmaa.

Miksi yliopistolaitosta pitää uudistaa? Onko muutos itsetarkoitus, dynaamisuus päivän sana? Itse koen, että uudistus jonka toteuttajina pääsemme etuoikeutetusti olemaan, on parasta mitä yliopistoille on tapahtunut pitkään aikaan. Edessä on kuitenkin vielä paljon työtä, ennen kuin pääsemme keräämään uudistuksen lupaamia hedelmiä. Onko Itä-Suomen yliopistossa tiukka keskitetty ylhäältä alaspäin saneleva johtamisjärjestelmä, vai onko meillä tilaa keskusteleville toimielimille kuten koulutussuunnittelutoimikunnille tai arviointi- ja kehitysneuvostoille ja laajemmalle hallinnolle? Yliopiston sisällä hyviä käytänteitä pitäisi pystyä vaihtamaan muutenkin kuin ylipäällikön päiväkäskyllä.

Kuten alussa totesin, elämme historiallisia aikoja. Muutokseen sisältyy aina mahdollisuus, myös mahdollisuus epäonnistumiseen. Uuden lain mukaan yliopiston hallituksesta puolet koostuu yliopistoyhteisön ulkopuolisista jäsenistä joiden valinta tulee olemaan keväällä nimitettävän yliopistokollegion vastuullisin ja vaativin tehtävä. Aktiivisten ja sitoutuneiden hallitusten jäsenten löytäminen tulee olemaan avainasemassa uuden lain toteutumisen kannalta, sillä ilman niitä kirjaukset paremmista yhteyksistä elinkeinoelämään ja ympäröivään yhteiskuntaan jäävät vain kauniiksi sanahelinäksi, retoriikaksi.

Kaikkien uudistusten myötä yliopistoille on tarjottu uusia mahdollisuuksia, mutta samalle meille yliopistoyhteisön jäsenille on asetettu valtava vastuu. Olemmeko me yliopistoyhteisönä valmiit kantamaan tämän vastuun?

Kuten Pauliina tuossa jo sopopuolen avausta iski, niin jatketaan siitä.

Olemme todellakin järjestämässä16.3. alkaen Kesäksi kuntoon-ohjelmaa. Tarkoituksena on tarjota ylioppilaskunnan jäsenille lisää mahdollisuuksia liikkua ja samalla hyödyntää kaikkea sitä tietotaitoa, mitä jäsenistöstä löytyy. Lähtökohtana on, että kaikki voivat osallistua riippumatta kuntotasosta tai liikuntakokemuksesta. Yritämme tarjota hyviä elämyksiä ja rakentaa yhteishenkeä jotta ihmiset voivat innostua omaehtoisesta liikkumisesta.

Olemme suunnitelleet, että säännöllisten ja ohjattujen viikottaisten liikuntavuorojen lisäksi järjestämme erilaisia työpajoja ja luentoja. Näiden aiheina voi olla mm. ruokavalion ja treeniohjelman rakentaminen, venyttelytekniikan harjoittelu tai vaikka kuntotestin järjestäminen.

Työpajoja ja luentoja järjestämme toiveiden ja palautteen mukaan, joten jos haluat lähteä mukaan ja jokin asia kiinnostaa, kerro siitä meille! Vielä paremmin, jos haluat itse tulla pitämään luentoa tai työpajaa, otamme kaiken avun vastaan.

Lisätietoja saa minulta: hannu.jaakkola<ät>kyy.fi

Hannu Jaakkola,

hallituksen sosiaalipoliittinen vastaava.

Kiirettä tosiaan on pitänyt, myös sosiaalipoliittisella sektorilla. Kirjoittelen nyt tärkeimpiä alkuvuoden asioita, jotta kaikki halukkaat pysyvät kärryillä.

Itse aloittelin hallituksen sopovastaavana tammikuun puolessa välissä, ja varsinainen työskentely aloitettiin tosiaan hallituksenvaihtoviikonlopussa tekemällä  toimintasuunnitelman toteuttamissuunnitelma. Soposektorilla on tänä vuonna laajalti opiskelijoiden hyvinvointia koskevia kysymyksiä, mm. YTHS:n rahoitusmalli puhuttaa koko ylioppilasliikettä. Siitä saimme lisäinformaatiota SYL:n avausseminaarissa Kiljavalla helmikuun alussa, ja keskusteluja on käyty myös paikallisesti YHTS:n Kuopion aseman johdon kanssa. Tilannetta seurataan aktiivisesti koko kevät yhdessä muiden ylioppilaskuntien kanssa, ja varsinkin periferiatapaamisissa pyritään kartoittamaan nykyinen tilanne ja YTHS:n lähitulevaisuuden haasteita.

Viime viikolla pidettiin myös sopojaoston järjestäytymiskokous ja saunailta, jossa valittiin mm. jaoston puheenjohtajat ja suunniteltiin kevään aikataulua porukalla.  Tarkoituksena olisi kasvattaa jaoston roolia ja aktivoida uusia ihmisiä mukaan toimintaan,  omaan hyvinvointiin vaikuttaminen on kivaa ja palkitsevaa!

Tapahtumia soposektori on järjestämässä yhdessä muiden tahojen kanssa koko vuoden ajan - tällä viikolla polkaistaan käyntiin 3 kuukauden mittainen painonhallinta- /liikuntakurssi sopojaoston voimin. Tulossa on myös maaliskuun alkupuolella Savutta Kampuksella -tapahtuma Snellmanian aulassa, sinne kaikki ovat tervetulleita katselemaan ja kuuntelemaan tietoa tupakoinnin lopettamiseen ja savuttomuuteen liittyen! Myös aikuisopiskelijoihin panostetaan tänä vuonna, tulossa on mm. teemailta ja lapsiparkki.

Lisää sopoasiaa pyritään kirjoittelemaan aina kun jotain tärkeää tai ajankohtaista on tiedossa :)

Hallituksessa on puhuttu, että blogiin pitäisi kirjoittaa. Sinänsä tässä ei ole mitään hankalaa, jopa minä taisin osata ilmaannuttaa viestin internetin ihmeelliseen maailmaan. Itse kullakin vaan tuntuu olevan niin paljon tekemistä, että vähemmän elintärkeät asiat tuppaavat lykkääntymään.

Olen ylioppilaskuntatoimijana uusi ja mielenkiinnolla seurannut nyt alkuvuonna käytyjä keskusteluja. Toisaalta tuntuu ettei ymmärrä vielä oikein mistään mitään, kokeneempien keskustelut vilisevät lyhenteitä ja henkilöiden nimiä jotka eivät sano minulle mitään. Kovin vahvoja mielipiteitäkään suuntaan eikä toiseen ole vielä muodostunut. Toisaalta ajattelua eivät rajoita mitkään aiemmat kokemukset, ihmisten sanomiset tai se että jossain vaiheessa on edustanut jotain mielipidettä. Voi avoimin mielin katsoa mihin ollaan menossa ja muodostaa omat mielipiteensä asioista.

Liikuntavastaava kun olen, oman ylioppilaskunnan piirissä  luonnollisesti on halua vaikuttaa opiskelijoiden liikuntaolojen ja -mahdollisuuksien paranemiseen. Uskon että liikunnalla saavutetaan paljon myönteisiä vaikutuksia, jotka edesauttavat jaksamista niin opiskeluissa kuin muussakin elämässä. Tulevaisuudessa haasteena tulee olemaan mm. opiskelijoiden yhdenvertaisten liikuntamahdollisuuksien turvaaminen ISYY:ssa. Sitä mukaa kuin tietoa ja ymmärrystä asioista kertyy, osaa itsekin sanoa, mikä kuulostaa järkevältä ja mikä ei.

Tekemistä kuitenkin riittää jatkuvasti. Ensi viikolla Valkeisen lammella kisaillaan perinteisen Winterfestin merkeissä, liikuntailtapäivään tietenkin kannustan kaikkia  osallistumaan, ulkoilu ja yhdessäolo tekee hyvää! Tarkoitus on myös muutaman vuoden tauon jälkeen saada toukokuussa Latvian Jelgavassa järjestettäviin SELL-kisoihin edustus myös Kuopiosta.

Tällainen blogin avaus minulta, jatkoa seuraa kun sopiva hetki koittaa :)

Laura